Syksyn aikana elämässä kävi muutama ikävä mullistus, mikä vaikutti paljon omaan jaksamiseen ja luovaan ajatteluun. Tämä ajanjakso sai minut miettimään, kuinka haluan muistaa ne tavat, joilla pääsin eteenpäin. Mitä ongelmia tällainen aiheuttaa media- ja mainostyön parissa?
Mainoksissa on se ongelma, että ne eivät odota maksajaansa tai tekijäänsä. Ne on saatava valmiiksi tietyssä ajassa. Varsinkin jos asiakas on jo maksanut työstä, ei voi vain sanoa, että ideoita ei synny tai juuri nyt ei ole henkisiä voimavaroja tehdä asioita. Totta on, että omia tunteita voisi kanavoida luovaan työhön, mutta se ei aina ole mahdollista. Kuinka surua voisi kanavoida iloiseen tai houkuttelevaan mainontaan?
Itselläni on harvoin se ongelma, että pää olisi ideoista tyhjä (usein ongelma on päinvastainen) mutta näinkin voi joskus käydä. Stressasin siitä aikani, mutta auttoi tietää, että ei niillä alan ammattilaisillakaan aina riitä jaksaminen tai ideointi. Mikä siis auttaa? Asian puheeksi ottaminen, sekä oman kriittisen ajattelun vähentäminen sen verran sopivasti, ettei tyrmää heti kaikkia niitä muutaamaa ajatusta, jotka putkahtavat mieleen. Jokainen idea on tärkeä tällaisessa tilanteessa, ja sitä kannattaa pyöritellä ihan vain pyöritelläkseen, jos ei muuhun kykene. Internet on täynnä toimivia ideoita, joita voi muokata omanlaisekseen ja yhdistellä. Mielikuvitus ja oma osaaminen on rajana. En aina kykene toteuttamaan ideaa juuri sellaisena, kuin se päässäni näkyy, mutta lähelle pääseminenkin riittää. Muiden kommentit auttavat sitten muokkaamaan ideaa oikeaan suuntaan. Tärkeää on, ettei jää yksin pyörittämään asioita ja siten lukkiutua paikalleen. On luotettava siihen, että oikeasti osaa asiansa ja oppia uutta. Vaikeuksia ei voi välttää, mutta itsensä pakottaminen tekemään jotain yleensä johtaa lopulta haluttuun lopputulokseen. Älä jää paikoilleen, vaikka se kuinka houkuttelisi!
Kuten yritän usein sanoa muille, luovassa prosessissa ei ole oikeasti huonoja ideoita, on vain huonoja tapoa toteuttaa niitä. Heitä liika itsekritiikki pois!